Älä anna periksi järjelle:
1. Pelko
(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Täytä tuo ruumis
tyhjyyden kasvustolla
Verhot liikkuu
jos et anna sen olla
Selitän vielä joskus
kerron kaiken kun voin
nyt sun täytyy tyytyy tähän
ikkunan alla on pelko
Juokse, jos haluat
en kaipaa lauseitasi nyt
ilman happea oon
ennenkin selvinnyt
Selitän vielä joskus
kerron kaiken kun voin
nyt sun täytyy tyytyy tähän
ikkunan alla on pelko
Täällä on
liian vähän unta
täällä on
liian vähän uutta
täällä on
hämärtynyt tajunta
täällä on
liian vähän totuutta
Selitän vielä joskus
(selitän tän)
kerron kaiken kun voin
(kerron kaiken)
nyt sun täytyy tyytyy tähän
(olla hiljaa)
ikkunan alla on pelko
Selitän vielä joskus
(selitän tän)
kerron kaiken kun voin
(kerron kaiken)
nyt sun täytyy tyytyy tähän
(kai huomaat:)
ikkunalla on pelko
Tässä on kaikki mitä minulta saat:
paperiarkki ja uudet saappaat
Selviät kyllä, kunhan kirjotat vaan
ja katsot tarkkaan, ettet huku mutaan
2. Älä anna periksi järjelle
(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Hevoset huusivat,
miehet hirnuivat,
kuninkaat sortuivat.
Hevoset lauloi
ja miehet laukkas
ja muurit murtuivat.
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle
Lähetit kaatui
ja sotilaat huutaen
raahas ne perille.
Papit kiroten
käsiään pesi
ja hakkas ne verille.
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle
Ei
saa
antaa
järjen
vaikuttaa
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle,
ei saa antaa koskaan periksi järjelle
3. Älä kuuntele neuvojani
(säv/san/sov. Miro Palokallio)
Ei saa antaa toisen unohtaa
ei saa antaa ajan parantaa
ei saa antaa tunteille valtaa
ei saa antaa järjen vaikuttaa
Ei saa koskaan kostoo unohtaa
ei saa antaa ajan parantaa
ei saa koskaan
muistoo kadottaa
ei
saa
antaa
järjen
vaikuttaa
4. Komero
(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Niin, kaikki mitä mä pyysin oli, että saisin jäädä rauhaan. Ei tunnu kivalta kun vainotaan.
Ja niin, kaikki mitä mä sain oli monta uutta leimaa otsaan. Niinpä jäin komeroon sammaltumaan.
Ja tiedäthän, etten sure, jos nyt kuolen, en oo ollut aikoihin onnellinen.
Ja joka päivä mun käsketään suoristaa mieleni (”Suorista mielesi!”) tai painua takaisin komerooni. (”Painu jo komeroosi!”)
Ja tiedän, ettei kukaan (”Ei kukaan!”) sure, (”Sure!”) jos kuolen (”Jos kuolet!”), en oo ollut niille koskaan ihminen.
Vain kuiskaten oikeutta saan, jos puhun kovempaa, mut ammutaan.
Niin, kaikki mitä mä pyysin oli, että saisin jäädä rauhaan. Et saisin rauhassa sua rakastaa.
Näin pääsen parempaan maailmaan, voin vihdoinkin ne unohtaa.
5. Entä jos
(säv/san/sov. Miro Palokallio)
Pelkäätkö koskaan, että kuolen, tai putoan
jonnekin, mistä et voi enää mua saavuttaa?
Pelkäätkö koskaan, että näät mun tekevän
jotakin, mitä et voi koskaan anteeks antaa?
Pelkäätkö sä koskaan rakastaa?
Pelkäätkö, että joku pettää sut?
Pelkäätkö, ettet voikaan luottaa?
Mä pelkään, et rakastan sua
Toivotko koskaan, etten mä rakastaisi sua
ja että omatkin tunteesi lopulta ehkä menis pois?
Toivotko koskaan, että saisit joltain apua
ja mikä jäisi taaksesi pysyvästi sinne jäädä vois?
Entä jos sinä et tunnekaan mitään?
Entä jos sinä meet ja minä jään?
Entä jos minä en tiedäkään mitään?
Entä jos se, mitä teet, jää elämään?
Ja vaikka pelkäänkin ja ajoittain unohdan,
voit olla varma, että sua rakastan
Ja mihin sitten joskus jäänkin ja toiveeni asetan,
voit olla varma, että siellä sinut muistan
6. Toivo
(säv/san/sov. Miro Palokallio)
Talvi on tulossa,
se antaa meille
aikaa olla lukossa,
hiljaa ja niin kauheen
sulkeutuneita
ja aina niin
väärinymmärrettyjä
Syksy ei armahda,
se näyttää kaiken
heikossa valossa
ja se mikä ei oo
oikeesti kaunista
alkaa näyttää joskus
kauan sitten kuolleelta
Tässä on nyt se oikee hetki,
jona voimme löytää toisemme
Tässä on nyt se kauhee pelko,
että sitten lopulta hajoamme
Arki antaa unohtaa
asioita, jotka
pitäisi muistaa
niin kauan kuin vielä
välittäisimme,
jos me ikuisesti
tänne jäisimme
Tiedä ja tunne tää:
kaikki mikä näkyy
ei oo tärkeää
vaan se tunne, jota
silmämme kuvastavat,
se toivo, jonka
heikoimmat unohtavat
Tässä on nyt se oikee hetki,
jona voimme löytää toisemme
Tässä on nyt se kauhee pelko,
että sitten lopulta eroamme
Kai sä tiedät, etten kuule jos suljet suusi?
Harva tietää, et nuo huulet on itsepäisemmät kuin luulisi
Talvi on tulossa,
se antaa meille aikaa olla lukossa,
hiljaa ja niin kauheen sulkeutuneita
ja aina niin väärinymmärrettyjä
Mut tiedä ja tunne tää:
kaikki mikä näkyy ei oo tärkeää,
vaan se tunne jota silmäni kuvastavat,
se toivo jonka sinä kohta sammutat
7. Huuhdo
(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Kerro mulle
miks oot allapäin
älä käännä katsettas
kyllä mä sen näin
Äläkä luule,
et kukaan ei kuule,
kun itket öisin
Huuda, huuda,
huuda apua
Huuhdo, huuhdo
pois
se lika,
joka vaivaa sua
Kerro mulle
ootko yksinäinen
Vaik muut unohtais sut,
minä en
Älä vaan usko,
et kaikki on valhetta
Se on valheista suurin
Huuda, huuda,
huuda apua
Huuhdo, huuhdo
pois
se lika,
joka vaivaa sua
(Huuhdo huolesi pois,
huuda huolesi pois)
8. Rappukäytävään
(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
“Tämä on viimeinen hetki,
suutele minua, koska
tämä on viimeinen hetki,
ne tulee hakemaan sut,
jos en sano,
ettei oo tarvetta,
jos käyttäydyt hyvin
ja sähän käyttäydyt hyvin,
vaikket kestä mua enää
Ja mitä sä teet, jos mä huudan,
et sun täytyy mennä piiloon
rappukäytävään?
Mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
todistaa,
että olet syytön
tähän rikokseen?
Tää on sun viimeinen hetki,
suutele minua, koska
tää on sun viimeinen hetki,
ennen kun ajan sut pois
väliaikaisesti
Näyttelen, et unohtaisin,
mut kutsun sut vielä takaisin
ja mun on vaikee ymmärtää
miks tuut
Ja sinähän meet, jos mä huudan,
et sun täytyy mennä piiloon
rappukäytävään
Mut mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
todistaa,
että olet syytön
tähän rikokseen?”
“Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et mun todella täytyy mennä,
enkä jää rappukäytävään?
Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
anella,
että anteeksannan
kaikki sun temppusi?
Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et mun täytyy mennä?
En jää enää rappukäytävään
Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
anella,
että anteeksannan,
enkä silti tule takaisin?”
9. En usko todellisuuteen
(säv/san/sov. Miro Palokallio)
En usko, että tämä on ohi
en kerro sulle, kirjoitan romaanin
Oon hiljaa, kun kysyt rakastanko sua
en tiedä, mikset sä vaan tajua,
että olen täysin sekaisin
Et tiedä musta läheskään kaikkea
et halua kuulla, enkä halua kertoa
Ei, en oo koskaan välittänyt kenestäkään
niin, eikä oma etuni kiinnosta mua pätkääkään
kaikki tuntuu pakkomielteeltä
Tule,
ravista mut hereille tästä unesta!
En usko,
että todellisuus on oikeasti näin tuskallista
tai jos on,
lupaa pysyä tukenani
Niin,
tartu tilaisuuteen,
(en usko ikuisuuteen)
ota tästä itsellesi
oma pieni ihminen
(se kiintyy suhun jos valitset sen)
Mitä haluatkin, käskystäs teen
(en usko todellisuuteen)
mut ei saa valittaa,
jos tuote on viallinen