Älä anna periksi järjelle

Älä anna periksi järjelle

Älä anna periksi järjelle:

1. Pelko

(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)

Täytä tuo ruumis
tyhjyyden kasvustolla
Verhot liikkuu
jos et anna sen olla
Selitän vielä joskus
kerron kaiken kun voin
nyt sun täytyy tyytyy tähän
ikkunan alla on pelko
Juokse, jos haluat
en kaipaa lauseitasi nyt
ilman happea oon
ennenkin selvinnyt
Selitän vielä joskus
kerron kaiken kun voin
nyt sun täytyy tyytyy tähän
ikkunan alla on pelko
Täällä on
liian vähän unta
täällä on
liian vähän uutta
täällä on
hämärtynyt tajunta
täällä on
liian vähän totuutta
Selitän vielä joskus
(selitän tän)
kerron kaiken kun voin
(kerron kaiken)
nyt sun täytyy tyytyy tähän
(olla hiljaa)
ikkunan alla on pelko
Selitän vielä joskus
(selitän tän)
kerron kaiken kun voin
(kerron kaiken)
nyt sun täytyy tyytyy tähän
(kai huomaat:)
ikkunalla on pelko
Tässä on kaikki mitä minulta saat:
paperiarkki ja uudet saappaat
Selviät kyllä, kunhan kirjotat vaan
ja katsot tarkkaan, ettet huku mutaan

2. Älä anna periksi järjelle

(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)

Hevoset huusivat,
miehet hirnuivat,
kuninkaat sortuivat.
Hevoset lauloi
ja miehet laukkas
ja muurit murtuivat.
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle
Lähetit kaatui
ja sotilaat huutaen
raahas ne perille.
Papit kiroten
käsiään pesi
ja hakkas ne verille.
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle
Ei
saa
antaa
järjen
vaikuttaa
Ei saa antaa koskaan periksi järjelle,
ei saa antaa koskaan periksi järjelle

3. Älä kuuntele neuvojani

(säv/san/sov. Miro Palokallio)

Ei saa antaa toisen unohtaa
ei saa antaa ajan parantaa
ei saa antaa tunteille valtaa
ei saa antaa järjen vaikuttaa

Ei saa koskaan kostoo unohtaa
ei saa antaa ajan parantaa

ei saa koskaan
muistoo kadottaa
ei
saa
antaa
järjen
vaikuttaa

4. Komero

(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Niin, kaikki mitä mä pyysin oli, että saisin jäädä rauhaan. Ei tunnu kivalta kun vainotaan.
Ja niin, kaikki mitä mä sain oli monta uutta leimaa otsaan. Niinpä jäin komeroon sammaltumaan.

Ja tiedäthän, etten sure, jos nyt kuolen, en oo ollut aikoihin onnellinen.

Ja joka päivä mun käsketään suoristaa mieleni (”Suorista mielesi!”) tai painua takaisin komerooni. (”Painu jo komeroosi!”)
Ja tiedän, ettei kukaan (”Ei kukaan!”) sure, (”Sure!”) jos kuolen (”Jos kuolet!”), en oo ollut niille koskaan ihminen.
Vain kuiskaten oikeutta saan, jos puhun kovempaa, mut ammutaan.

Niin, kaikki mitä mä pyysin oli, että saisin jäädä rauhaan. Et saisin rauhassa sua rakastaa.
Näin pääsen parempaan maailmaan, voin vihdoinkin ne unohtaa.

5. Entä jos

(säv/san/sov. Miro Palokallio)
Pelkäätkö koskaan, että kuolen, tai putoan
jonnekin, mistä et voi enää mua saavuttaa?
Pelkäätkö koskaan, että näät mun tekevän
jotakin, mitä et voi koskaan anteeks antaa?
Pelkäätkö sä koskaan rakastaa?
Pelkäätkö, että joku pettää sut?
Pelkäätkö, ettet voikaan luottaa?
Mä pelkään, et rakastan sua
Toivotko koskaan, etten mä rakastaisi sua
ja että omatkin tunteesi lopulta ehkä menis pois?
Toivotko koskaan, että saisit joltain apua
ja mikä jäisi taaksesi pysyvästi sinne jäädä vois?
Entä jos sinä et tunnekaan mitään?
Entä jos sinä meet ja minä jään?
Entä jos minä en tiedäkään mitään?
Entä jos se, mitä teet, jää elämään?
Ja vaikka pelkäänkin ja ajoittain unohdan,
voit olla varma, että sua rakastan
Ja mihin sitten joskus jäänkin ja toiveeni asetan,
voit olla varma, että siellä sinut muistan

6. Toivo

(säv/san/sov. Miro Palokallio)
Talvi on tulossa,
se antaa meille
aikaa olla lukossa,
hiljaa ja niin kauheen
sulkeutuneita
ja aina niin
väärinymmärrettyjä

Syksy ei armahda,
se näyttää kaiken
heikossa valossa
ja se mikä ei oo
oikeesti kaunista
alkaa näyttää joskus
kauan sitten kuolleelta

Tässä on nyt se oikee hetki,
jona voimme löytää toisemme
Tässä on nyt se kauhee pelko,
että sitten lopulta hajoamme

Arki antaa unohtaa
asioita, jotka
pitäisi muistaa
niin kauan kuin vielä
välittäisimme,
jos me ikuisesti
tänne jäisimme

Tiedä ja tunne tää:
kaikki mikä näkyy
ei oo tärkeää
vaan se tunne, jota
silmämme kuvastavat,
se toivo, jonka
heikoimmat unohtavat

Tässä on nyt se oikee hetki,
jona voimme löytää toisemme
Tässä on nyt se kauhee pelko,
että sitten lopulta eroamme

Kai sä tiedät, etten kuule jos suljet suusi?
Harva tietää, et nuo huulet on itsepäisemmät kuin luulisi

Talvi on tulossa,
se antaa meille aikaa olla lukossa,
hiljaa ja niin kauheen sulkeutuneita
ja aina niin väärinymmärrettyjä

Mut tiedä ja tunne tää:
kaikki mikä näkyy ei oo tärkeää,
vaan se tunne jota silmäni kuvastavat,
se toivo jonka sinä kohta sammutat

7. Huuhdo

(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
Kerro mulle
miks oot allapäin
älä käännä katsettas
kyllä mä sen näin

Äläkä luule,
et kukaan ei kuule,
kun itket öisin

Huuda, huuda,
huuda apua
Huuhdo, huuhdo
pois
se lika,
joka vaivaa sua

Kerro mulle
ootko yksinäinen
Vaik muut unohtais sut,
minä en

Älä vaan usko,
et kaikki on valhetta
Se on valheista suurin

Huuda, huuda,
huuda apua
Huuhdo, huuhdo
pois
se lika,
joka vaivaa sua

(Huuhdo huolesi pois,
huuda huolesi pois)

8. Rappukäytävään

(säv/san. Miro Palokallio, sov. Vamma)
“Tämä on viimeinen hetki,
suutele minua, koska
tämä on viimeinen hetki,
ne tulee hakemaan sut,
jos en sano,
ettei oo tarvetta,

jos käyttäydyt hyvin
ja sähän käyttäydyt hyvin,
vaikket kestä mua enää

Ja mitä sä teet, jos mä huudan,
et sun täytyy mennä piiloon
rappukäytävään?

Mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
todistaa,
että olet syytön
tähän rikokseen?

Tää on sun viimeinen hetki,
suutele minua, koska
tää on sun viimeinen hetki,
ennen kun ajan sut pois
väliaikaisesti

Näyttelen, et unohtaisin,
mut kutsun sut vielä takaisin
ja mun on vaikee ymmärtää
miks tuut

Ja sinähän meet, jos mä huudan,
et sun täytyy mennä piiloon
rappukäytävään

Mut mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
todistaa,
että olet syytön
tähän rikokseen?”
“Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et mun todella täytyy mennä,
enkä jää rappukäytävään?

Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
anella,
että anteeksannan
kaikki sun temppusi?

Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et mun täytyy mennä?
En jää enää rappukäytävään

Hei mitä sä teet, jos mä päätän,
et tää on loppu nyt
ja sul on vaan hetki aikaa
anella,
että anteeksannan,
enkä silti tule takaisin?”

9. En usko todellisuuteen

(säv/san/sov. Miro Palokallio)
En usko, että tämä on ohi
en kerro sulle, kirjoitan romaanin
Oon hiljaa, kun kysyt rakastanko sua
en tiedä, mikset sä vaan tajua,

että olen täysin sekaisin

Et tiedä musta läheskään kaikkea
et halua kuulla, enkä halua kertoa
Ei, en oo koskaan välittänyt kenestäkään
niin, eikä oma etuni kiinnosta mua pätkääkään

kaikki tuntuu pakkomielteeltä

Tule,
ravista mut hereille tästä unesta!
En usko,
että todellisuus on oikeasti näin tuskallista
tai jos on,
lupaa pysyä tukenani

Niin,
tartu tilaisuuteen,
(en usko ikuisuuteen)
ota tästä itsellesi
oma pieni ihminen
(se kiintyy suhun jos valitset sen)

Mitä haluatkin, käskystäs teen
(en usko todellisuuteen)
mut ei saa valittaa,
jos tuote on viallinen

1230.8 F

levynkansi

1230.8 F:

A: Sinut on aivopesty

1. Pelkäsit pilviä

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, sähkökitara, akustiset kitarat
Aku Rouhe - sähkökitara
Valtsu Kuusela - basso
Aarni Palokallio - rummut

Mitä mä tiesin sinusta,
mitä päättelin?
Tein vain pientä tutkimusta
ja toivossa elin
Sä et ees ottanut mua tosissas

Sä vaan
pelkäsit pilviä,
tuulta ja myrskyjä
Jos et tunteitas selvitä,
sinä et selviä

Pelkäsin paljastaa tunteeni,
enkä aiheetta
Mitä ikinä tiesinkään tehneeni,
en tajunnut tilannetta,
muttet kyllä tajunnut säkään

Sä vaan
pelkäsit pilviä,
tuulta ja myrskyjä
Jos et tunteitas selvitä,
sinä et selviä

Pilvet tulivat, ne menivät pois
ja muuttivat tunteesi
Tekisin jotain, jos niin tehdä vois
polvistuisin eteesi,
mutta lähdit jo kauan sitten

2. Blues on angstin laulu

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, sähkökitara, piano, akustiset kitarat
Aku Rouhe - sähkökitara, taustalaulut
Valtsu Kuusela - basso
Aarni Palokallio - rummut

Mul ei oo kivaa
eikä oo hauskaa
on elämä ivaa
ja tuskaa
Ja mä haluun valittaa
siitä julkisesti kaikille

Mul oli nainen
ja oli koira
seuralainen
ja ystävä,
mut kumpikin hylkäs mut
ja nyt oon yksinäinen

Mua ahdistaa
ja mua masentaa
Jää mun elämä taa
ja minä jään sen taa
ja mä kirjotan siitä
julkisen vessan seinään

Mä olen tyhmä
(niin oot!)
ja olen hullu
(niin oot!)
mut hoitoryhmä
on jo täyteen tullu
(Oo jo hiljaa
meitä ei kiinnosta pätkääkään)

3. Huipulla ei tuule

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, akustiset kitarat, piano, koskettimet, basso
Aarni Palokallio - rummut

Kerro mulle mitä kuuluu
avaa nyt syvimmät haavasi
Kärsi niin, että sielu puutuu
kun rikon kaikki sun kaavasi
Tiedän sinusta kaiken
ja kyyneleistäs iloitsen
Siedän sua vaan kun saan sen
mitä sulta tarvitsen

Huuda, jos olet eri mieltä
toivo, ettei ne kuule
Esteet raivata voi tieltä
Huipulla ei tuule

Tylsä olenko nyt,
kun talloit mut kenkäsi alle?
Oon vain niin väsynyt,
et annan periksi vihalle

Huuda, jos olet eri mieltä
toivo, ettei ne kuule
Esteet raivata voi tieltä
Huipulla ei tuule

Helvettiin lennätit mut
perillä en sua löytänytkään
Tästäkö oon unelmoinut?
Tähänkö minä nyt jään?

4. Kuka olet

Sävelet ja sovitus Miro Palokallio ja Aku Rouhe (soolo-osio), sanat Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, akustiset kitarat, sähkökitara, piano, koskettimet, basso
Aku Rouhe - sähkökitarat
Aarni Palokallio - rummut

Sinä et tiedä
mitä olen kärsinyt edessäsi
Sinä et siedä
enää minua silmissäsi
Sinä et välitä
minusta etkä muistakaan
etkä enää ees väitä
että joskus sinut saan

Kuka sinä oletkaan
ehkä joku sen tietää saa
sä et tajunnut koskaan
sitä yhtä asiaa

Laulanko laulun rakkauden?
Joo, minä tiedän sen kaiken
Laulanko laulun rakkauden?
Niin, minä tunnenkin kai sen

Joo, oothan sä nätti,
mut se ei meinaa et oot korvaamaton
Kuka kenetkin jätti
sillä enää tuskin väliä on

Kuka sinä oletkaan
ehkä joku sen tietää saa
sä et tajunnut koskaan
sitä yhtä asiaa

Laulanko laulun rakkauden?
Joo, minä tiedän sen kaiken
Laulanko laulun rakkauden?
Niin, minä tunnenkin kai sen

5. Joskus hänet tapaan

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, akustiset kitarat, sähkökitarat, piano, koskettimet
Valtsu Kuusela - basso
Aku Rouhe - sähkökitarat
Aarni Palokallio - rummut

Sinä olet sinä, vaikkei uskoiskaan
voimme elää ihmisinä ja tuhota maan
minä olen minä, mä elän uudestaan
hetkiä joita ei tuu koskaan olemaan
Rakkaus on niin toivoton
ja vastaus onkin mahdoton
mut mitä mä teen?

Ei se vastaa mulle koskaan
kun mä pyydän ja toivon sitä
että joskus hänet tapaan
kun en ketään muuta käsitä

Miksi sitten olen ihminen
jos kerran ketään ymmärrä en
puuttuuko musta se oleellinen
jos oon liian usein onnellinen
Rakkaudessa toivo on
vaik vastaus onkin mahdoton
mut mitä mä teen?

Ei se vastaa mulle koskaan…

Rakkaus ei vastaa mulle koskaan
kun mä pyydän ja toivon sitä
että joskus hänet tapaan
kun en ketään muuta käsitä

Ei se vastaa mulle koskaan…

6. Enää sellainen

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, akustinen kitara, huuliharppu, taustalaulut, piano, mandoliinit, marakassi

Sain kaiken mitä pyysin
mutta oonko onnellinen?
No en
Miks näin helposti tyytyisin?
Mähän tarvitsen
kaiken

Me ollaan tulossa
kohti teitä
ja
mitä tuleekaan, se
veteen heitä
Tässä talossa
valvoin öitä
ja
jos sinut sain, tein sen
eteen töitä

Tiesin kaiken minkä opin
olin ylimielinen
ja sen
Olen tajunnut sittemmin
ja toivon etten oo
enää sellainen

(Voitko rakastaa minua?)
(Sano, että sä voit
Sano, että sen koit
Sano, että sä voit
Sano, että)

Väliosio

Sanat Aku Rouhe. Pianokappaleen sävellys Miro Palokallio.
Miro Palokallio - puhe, piano, afrikkalaiset rummut, syntentisaattori, samplet
Aku Rouhe - puhe, syntentisaattori
Aarni Palokallio - sähkökitara, syntentisaattori

Sitoudu
intuition
numerottomaan
unelmaan.
Toisaalta

opettele
normaalit.

Ajattele
inhmillisesti,
voittaen
oletuksesi
piilotetut.
Etsi
syvältä
totuutta
ympäristöstäsi

B: Hetkinen

7. 1230.8 F

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, kitarat, piano, koskettimet, mandoliinit, kellopeli, beatboxaus,
taputukset, lattiatomi, samplet
Aarni Palokallio - rumpulooppi

I: Musta

Sinä aamuna satoi räntää. Kuulitko huutoni vai näitkö sen?
Istuin taas viereesi, koskaan et ole ollut noin hiljainen.
Ja pingviinit kävelivät ruuhkabussissa. He eivät pitäneet ääntä.
Joku huusi heille, joten minä nousin seisomaan.Annoin heille paikkani ja sinä seurasit.
Käänsit minulle selkäsi, koskaan et ole ollut noin hiljainen.
Laitoin käteni olallesi ja sinä suutelit minua poskelle.
Yhtäkkiä ymmärsin, etten käsitä tätä ollenkaan.

II: 1230.8 F

Älä huuda, meri kantaa
lupauksesi liian lujaa
mitä teenkään
jos meet
Et saa jäädä, et vaan saa,
koska monet täällä muistaa
sen mitä
aina teet

Me lennettiin helvettiin
ja mitä siellä menetettiin
ei tuu koskaan takaisin
Ja mielelläni sut
oisin jo unohtanut
jos vain voisin ja osaisin

"Hetkinen! Ihminen on syyllistynyt selvästi varkauteen. Niin nyt kysytään oliko tää oikein:
On joku köyhä ihminen, 80-vuotias terve nuorimies. Leski-ihminen murtautuu hänen kotiinsa,
ottaa sieltä rahat, pistää omalle hyvinvoinnillensa tämän rahan. Niin nyt kysytään:
oliko tää oikein? Hetkinen! Hetkinen! Hetkinen! Tää on ennaltaehkäisevää, ihmiset miettii
ennen kun tän tekevät. No ensinnäkin mä sanon, että jos siinä vaiheessa, jo nuorena mä söisin
sinun lihaa symbolisesti, kun sinä olet kuollut... HETKINEN! Pitää olla neljä silminnäkijää,
he tappavat miljoonia ihmisiä, ovat joukkomurhaajia ja sen jälkeen he joutuvat antamaan
todistuksen, että he ovat Jumalan poika. Miltä se tuntuisi sinusta?
Mutta se, että jos ajatellaan niiku ylipäätänsä näit asioita, ni ja toisaalta kuitenki
onhan se tietenkin tämä nähtävissä, että raajankatkasu tapahtuu sillä tavoin, että otetaan
esimerkki: Moni on päässyt yllättämään makuuhuoneesta et on neljä todistajaa siinä vieressä
ja jättää toisen ihmisen puutteeseen. Niin nyt kysytään oliko tää oikein.
Tähän perustuen mä katson, että mä olen löytänyt etsimäni. Tuo oli ehkä voimakkaasti sanottu,
mutta kyllä pitää paikkaansa. Olen aivan varma. HETKINEN! Olen, joo kyllä. En. Olen aivan varma,
aivan varma. Mä en tarvii julkisuutta. En! En koskaan.
Oliko tää oikein?"


Älä huuda, meri kantaa
lupauksesi liian lujaa

8. Juuri nyt

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, kitarat, piano, koskettimet, basso
Aarni Palokallio - rummut

Mitä sinä luulet että
meistä voisi tulla
Minne voimme päästä piiloon
tiellä valaistulla
Haluatko sä että sanon
että tykkään susta
Vai haluatko sä multa vain
pelkkää kannustusta?

Joo, olenhan mä yrittänyt
Kerron sitten kun pääni olen selvittänyt
En ihan tarkkaan tiedä mitä haluan juuri nyt

Mitä sinä toivot että
joskus tulee meistä
Ehkei sitten tässä enää
vuoden päästä seistä

Niin, minä olen pois kävellyt
Ja mietin, et miksi olen senkin tehnyt
En ihan tarkkaan tiedä mitä haluan juuri nyt

Ja mitä oonkaan selittänyt
mä nään että sä oot itkenyt
En ihan tarkkaan tiedä mitä tehdä juuri nyt

Linnut

Sävelet ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - kitarat, piano, koskettimet, basso
Aarni Palokallio - rummut
Aku Rouhe - kazoo

9. Muistoja puiden takaa

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, akustiset kitarat, sähkökitarat, piano, koskettimet, basso
Aarni Palokallio - rummut
Aku Rouhe - sähkökitarat

Kuulin äänesi kännykästä
Luulin et oot unta vaik oon aina hereillä
Todellisuus pakenee tämän tästä
Ei varmasti voi tietää mitä tääl on meneillä

Ja huudan päässäni,
kuulen sen itse,
en tiedä muista
Onko tää elämäni
odotin et se
ois jotain, mutta en muista

Niin kuin lupasit, sä tulit luokseni
en tiedä suutelinko sinua sitten kuitenkaan
Se hetki niin nopeasti ohi meni
et en ehtinyt sitä muistiin kirjoittamaan

Ja taaskaan
en tiedä missä olen
etkä ole tässä lähellä
Muun unohdin
mutta unohda en
että joskus olit mulle hellä

En tiedä missä oon
pois on päästävä
haluun takaisin valoon
ja sun luo
Maailma kai kaunis on
en välitä enää
Luonto puhkee kukkaan
mut minä en nää
Missä sä olet
en sua täällä nää
Valo läpi lehtien
tänne jää

Sinä jäät
Minä meen
vai meenkö
sittenkään?

En muista

Maassa makaan
aurinko paistaa mun naamalleni
En tiedä taaskaan
missä oon, mutta kiinnostus meni
Tyydyn tähän
ehkä kaikki sitten unta olikin
ja sittenhän
asiani ovat aika paljon paremmin

10. Valossa

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, taustalaulut, akustiset kitarat, sähkökitara, piano, koskettimet, mandoliinit,
huuliharppu, kellopelit, taputukset
Aku Rouhe - sähkökitara
Valtsu Kuusela - basso
Aarni Palokallio - rummut

Kaikki näkee
mitä tunnen
Valossa seison
en nää pimeään
Kaikki kuulee
mun heikkouden
Mun pelkoni on
että yksin jään
Mitä mä teen
tai mitä en?
Kysymys on
et onko mitään
kysymystä
johon sais vastauksen
ja jos ollut on
niin onko enää

Huudan yön
pimeyteen
Mitä ikinä teen
tämän jälkeen,
se menee pieleen
Tiedä en
minne nyt meen
Mitä mä teen
tämän jälkeen?
Miten saan tän jäämään sun mieleen?

Tässä olen,
otatko mut?
Tätä hetkee
oon odottanut,
toivonut,
tavoitellut
Ennen en mee
kun oot vastannut
Ja mä pelkään
vaikka väitän
että mähän
en pelkää mitään,
ees pimeää,
mutta tiedän
tuskin kestän
jos taas yksin jään

Huudan yön
pimeyteen
Mitä ikinä teen
tämän jälkeen,
se menee pieleen
Tiedä en
minne nyt meen
Mitä mä teen
tämän jälkeen?

11. Sinä olet aina tärkein

Sävelet, sanat ja sovitus Miro Palokallio
Miro Palokallio - laulu, piano, taustalaulut

Älä koskaan luule
että kaikki olisi jo ohi
Aina on vielä toivoa
vaikkei siltä näyttäisikään
Älä koskaan epäile
rakkauteni suuruutta
en vain aina osaa sitä
näyttää

Sinä olet aina tärkein

Tiedäthän, että olet
aina ollut mulle erityinen
Koskaan en ole sua
halveksinut, vaikka luulit
Muistathan aina minut
vaikka emme joskus enää näkisi
Muistathan aina silti
että meillä on vielä aikaa

Sinä olet aina tärkein

© ja ℗ Vamma, 2009. Kaikki oikeudet pidätetään.